ryys

Kaikessa hiljaisuudessaan sarjisblogini on täyttänyt kahdeksan vuotta reipas viikko sitten! Onko minulla mitään ihmeellistä sanottavaa siihen? ... Eipä oikeastaan. Osa vanhoista jutuista on... uhh. Hyvin teini-ikäisen juttuja. Jossain vaiheessa omat ajatukset tuntui kiertävän kehää eikä piirtohommista tullut oikein mitään (kuten näemme, 2019 ei julkaistu yhtään sarjiksia. Tämä oli toisaalta tosi kiireinen vuosi).

Nyt alkaa tuntua, että alan pikkuhiljaa mukautumaan uuteen, "olen-nyt-työssäkäyvä-aikuinen-:D" -elämänvaiheeseen (tai niin väitän itselleni). Ainakin tällä hetkellä piirtohommelit kiinnostaa, mutta tunnetusti hypin mielenkiinnonkohteiden välillä kuin sähköiskun saanut jänis.

it is what it is

 

See you next year! P.S. this was the meme:

Piisamit söivät Aake Kallialan opiskeluoikeuden

 

Jee, sain työpaikan super hyper fancyn skannerin toimimaan! Tajusin vasta tänään, että ihan ekat skannatut sivut meni asetusten osalta päin persettä, joten pitänee ottaa uusi yritys myöhemmin.

Opiskelijakortin tarra vanheni syyskuun vaihteessa eli muutama viikko sitten. Outoa ajatella, ettei ole enää opiskelija! Toisaalta on kivaa, että iltaisin on aikaa tehdä omia juttuja. Koska tämä blogi on jo valmiiksi pelkkää teini-iän traumaa ja identiteettikriisiä, 20+ aikuisuuskriisi sopii aivan täydelliseksi jatkoksi.

Aikaisemmin julkaisematon Agent Cooper ja Sheriff Truman - koska tänne piti tulla lisää sivuja mut hei kuka ei haluaisi nähdä Twin Peaks -fanartia?

Aake Kalliala söi piisamien mökkilaiturin

Sisältövaroitus: koronajuttuja. Puskurina ennen aiheen käsittelyä on muuttohommia.

Alright, alright. Oon käynyt viimeisten, öö. Parin viikon? (Ajantajuni on totaalisen kadonnut.) ajalla aika paljon eri tunteita, kuten varmasti kaikki ovat joutuneet. Tällä hetkellä eteenpäin vie:

- muutto pois solusta (also myös apua)

- se, että töitä on ainakin vähän, vaikka pahalta näyttää

- jos nyt pinnistän, niin ehdin vielä valmistua kesäksi

- enemmän aikaa tehdä koulujuttuja

- kaverit on netissä

Ja vanha tuttu loppukevennys

Space - the final frontier

Morjensta pöytään. Jossain vaiheessa lopetin (julkisesti) piirtämisen, koska tuntui, että piti käyttää aikaa johonkin muuhun, eikä mulla tuntunut oikeastaan olevan mitään jaettavaa. Tässä joskus alkuvuodesta ("uusi vuosikymmen, uusi minä") tajusin, että olisi helmeä taas raapustella huvikseen.

En uskalla sanoa, että alkaisin piirtämään taas kerran kuukaudessa, kuten tein pitkään. Oon täysin eri elämäntilanteessa ja aika eri versio itsestäni, kuin marraskuun alussa 2018. Kun selasin nopeasti blogin etusivua, en pystynyt hahmottamaan, että joo. Toi oon mä. Tai siis, se on mä, mut se ei oo mä.

Aaand we're officially back in business!

Karen O - Visits

Sorry for the absolute lack of quality - I just wanted to draw and finish this comic as fast as possible after thinking about it for the whole week.

Onneksi aamuisin oli valoisaa mutta sekin muuttuu

Yritin referoida viimeiset kuukaudet yhdelle sivulle.

Kuuntelin itse asiassa tänään sen Tom Jonesin levyn.

Oon viime aikoina pelannut vapaa-ajalla Harry Potter: Hogwarts Mysteryä, vaikka se ei olekaan _pelinä_ mitenkään erityinen. Mut tää peli on välillä niin #mood.